Tähdenvälejä ja tilannekatsauksia: Maailmantilanne edellyttäisi, että tolkku ja nuukuus kuuluisivat kuvioihin. Mutta ei!
Lentoliikenne ja nimenomaan turhat touhuilut eli lomalennot mahdollisimman kauas ovat nyt – eräiden mielestä – elämisen edellytys! Samaan sarjaan kuuluvat myös kaikenkarvaiset projektit ja väkisin väännetyt festarit. Usein yhteiskunnan kustannuksella.
Turhake, nimeltä sähköpotkulauta, löytyy Riihimäen seudultakin, heitteille jätettynä, milloin mistäkin. Sähkön säästämistäkö on moisen vempaimen käyttö. Tunnen Tuusulan seudun töppäilytarinan turhankin tarkkaan!
Tuusulan ja Keravan vihreät tekivät taannoin aloitteen ns. Tuomalan metsäalueen muuttamiseksi paikkakunnan “Nuuksioksi” Helsingin malliin! Toki pienemmässä mittakaavassa. Mitä saatiin aikaiseksi? Mahtava määrä paperia, kalliita kokouksia ja kansalaisten kahvittelua. Vähintään viisi YVA:a, virkamiesarmeijan askartelua kera muotikonsultin. Satojatuhansia euroja kului kuntalaisten rahoja – kuvitelmiin!
Paitsioon jätetyt metsänomistajat eivät innostuneet kummallisista kaavailuista ja julkkisten disinformaatiosta. Käteen jäivät vain sotketut metsät ja laajentuneet jokamiehenoikeudet! Muuallakin olisi syytä ottaa opiksi moisesta mokasta!
Syksyn seudulla eräissä kaupungeissa mentiin “metsämarssia” – mieltä ilmaistiin – mukamas. Vastuuttomasti voi tehdä mitä vaan, kun omiakaan ympyröitä ei hallita! Toisen metsään toki on päästävä pelehtimään!
Huoltovarmuus huoletti jo pääministeriäkin. Hänhän mainitsi, että kaikki viljelykelpoinen maa on otettava käyttöön. Otetaan vaan, turha kailottaa alle 10% turvemaiden haitallisuudesta, etenkin kun ne kuivana kesänä tuottivat paremman sadon kuin muut pellot!
Toimettomien leikkikentät elikkä golfplaanit on myös hoideltava järjelliseen hyötykäyttöön, kun siltä alkaa näyttää! Ensin leipä ja sitten hupi – ymmärrettiin jo muinaisessa Roomassa.
Minkälaisen suunnan kunnat keksivät? Kunnallisen itsehallinnon ydin on aina ollut kansalaisdemokratiassa. Kunta on toiminut kuntalaisten tarpeista – ei valtion ylhäältä ohjaamana. Mihin on häipymässä hallinnon läheisyysperiaate? Kunnallinen itsehallinto – kestihän sitä melkein 155 vuotta – se vähä mitä on jäljellä, rapautuu! Valtiovetoiset hyvinvointialueet omivat muutosten myötä kuntien tehtäviä. Kuntien talous puolittuu, mutta velat jäävät taseeseen kokonaisuudessaan!
Mistä kunnanvaltuuttettu sitten saa päättää? Tähän taidetaankin tarvita kulmakunnan uusinta kurssitusta, joka lupaa tehdä väestä ARVOTERAPEUTTEJA?? Voi hellanduudelis!
Terveisin nimim. Mettänvihreä
